Rästihommien ja muun kiireen kylkeen piti saada joku aikaa vievä proggis tulille, joten pistin Nannelta ostamani vanhan Arjan (Aria) kylmäks. Samalla vaivalla palottelin myös huippuhyvän stratoni.
Tää on Nanne.
Ja tää on Arja
Presari / Musicmaster -tyylinen basso ja reverse-headstock kutkuttelee mun estetiikantajua, joten em. mallien pohjalta piirtelin tämmösen kuvan:
Päivitin suunnitelmakuvan sittemmin paremmin lopputulosta vastaavaksi:
Kytkennäks valikoitui kolmiasentoinen kiertokytkin, johon tulee toiminnoiks OFF – ON – TÄYSII.
HEADSTOCK
Alottelin puuhastelun lavan muodonmuutoksella, koska uuden bodyn nyt tekee lapsikin, mut uuden lavan onnistumisen aste määrittelee paljon seuraavia mahdollisia toimenpiteitä. Kuten kaikki itseensä luottavat nikkaroijat, itsekin aloitin hommat tarvikekaupan kitti- ja tasoiteosastolta. Lasikuitu- ja muovikittipurnukat ei tosiaan jääneet kaappiin lojumaan.
Liikoja suunnittelematta päristelin Ariasta lavan katki tällä lailla
ekaks olin tietty tehny ton korvaavan lapapalikan
liimaa väliin ja vanha lapa nysäks
reilusti kittiä perään
Satulaks laitoin tietty tommosen grafiittisatulan.
BODY
Nanne teki joskus aikoinaan bassoa, mutta luovutti sittemmin tekemänsä liimalevyn mun bassonrakenteluun. Väittää, että puut on koivua. Vähän epäilen. Kanteen valkkasin varastosta jonkun lankun. Saatto sekin olla koivua. Epäilen tätäkin.
Kansi
Homma olis ollu paljon helpompaa, kun olis kittiosastolta menny suoraan jyrsinteräosastolle. Onneks kaikki tää käsin taltattu ryönä jää piilottelemaan konehuoneeseen. Kaulataskun tosin sain jyrsittyä, ja siitä tuli erittäin hyvä.
Osien mallailua ja kannen kittaukset
Tässä vähän fiilistelin tulevia muotovalioita:
Kuumottavin vaihe, koriste-upotuksen jyrsintä. Pajan vanha käsijyrsin on pelottava laite, useasti meinannu tappaa ihmisiä. Reilusti vaan palikoita mallineen ympärille, niin ei synny irtosormia.
Upotuksesta tuli yllättäen aika onnistunut. Oli pakko laittaa yks kieli kiinni fiiliksen takia. Ei tällä tietenkään vielä kauheesti pläigätä.
PINTAKÄSITTELY
Nyt ne hengaa kylppärissä ekan maalikerroksensa alla. Pintakäsittelynkään suhteen ei hifistellä, vaan suditaan huolella valitun sävyistä miranolia päälle. Sain muutes purnukan -30%, ai että! Hyvää halvalla.
Lopputulos. (pintakäsittely pitäis suorittaa loppuun, kun basso pääs miranolin hiukan kuivuttua jo keikalle ja maalaus jäi vähän viimeistelemättömäks. Kermanvalkoista Beltonia on jo kaapissa valmiina. Kitara on tässä jo beltonilla suihkittu.)
PITKÄVIRTA 